Työyhteisön hyvä vuorovaikutus koostuu mm. keskustelutaidoista ja kuuntelemisen taidosta. Ne eivät ole itsestäänselviä asioita vaan vaativat usein opettelua. Vuorovaikutustaitojen avulla kyetään hallitusti ratkaisemaan myös ristiriitoja.Seuraavat toimintaperiaatteet soveltuvat kaikille työpaikoille, mutta ovat toimivia myös opettajan ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen.
Hyvän työyhteisön toimintaperiaatteisiin kuuluu
- ammatillisuus: työntekijä on myönteisellä tavalla tietoinen ja ylpeä osaamisestaan. Ammatillisuuteen kuuluu myös työasioiden ja muiden asioiden ja voimakkaiden tunteiden erottaminen toisistaan.
- avoimuus: luodaan keskustelulle mahdollisuuksia ja voidaan sanoa ääneen se mitä ajatellaan. Työyhteisön jäseniä kuunnellaan riippumatta siitä mitä työtä he tekevät. Tiedottaminen tapahtuu ajallaan ja tasapuolisesti.
- epätäydellisyyden hyväksyminen: osataan olla armollisia ja annetaan itselle ja työkaverille lupa epäonnistua. Hyväksytään myös ajan, osaamisen ja oman jaksamisen rajallisuus.
- erilaisuuden kunnioittaminen: kunnioitetaan työkavereiden erilaisuutta ja ollaan kiinnostuneita heistä.
- luottamus: luotetaan itseen, työkaveriin ja esimieheen. Ollaan luottamuksen arvoisia ja toimitaan annettujen lupausten mukaan.
- oikeudenmukainen johtaminen: sovitaan ennalta säännöt ja jaetaan etuudet reilusti. Hyvä esimies keskustelee, kannustaa ja kiittää työntekijöitä sekä osaa etsiä ratkaisuja. Hän on tasapuolinen ja luottaa henkilökuntaansa ja jakaa heille vastuuta.
- ratkaisukeskeisyys: selvitettäessä asioita pyritään etsimään ratkaisuja ja entistä parempia toimintatapoja. Ei pelkästään etsitä syyllisiä tai puolusteta itseä. Ehdotetaan konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia parannuskeinoja asioihin.
- rohkeus: uskalletaan olla oma itsensä ja sanoa mitä ajatellaan. Tehdään ehdotuksia, tartutaan epäkohtiin ja toimitaan hyvien asioiden puolesta. Puolustetaan epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja kollegoita. Säilytetään innostus omaa työtä kohtaan.
- tasa-arvoisuus: suhtaudutaan tasa-arvioisesti eri sukupuoliin ja vähemmistöihin. Kiitetään, tervehditään ja jutellaan työyhteisössä kaikille riippumatta ammattiasemista. Ollaan tietoisia yhteisistä päämääristä ja huomataan myös muiden ammattiryhmien työn merkitys.
- tulevaisuushakuisuus: oman työn kehittämisessä katsotaan taaksepäin, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Mietitään miten asiat ovat tai voisivat olla tulevaisuudessa. Säilytetään perinteitä, mutta hyväksytään myös muutos.
- vuorovaikutustaidot: opetellaan keskustelutaitoja ja toisen kuuntelemista. Ei huudeta, keskeytetä tai nolata työkaveria. Kuunnellaan rauhassa kollegan ajatus, vaikka sitä ei kannatetakaan. Kysellään lisää, ei tyrmätä tai mitätöidä. Ollaan rakentavia ja ratkaisukeskeisiä.
- ystävällisyys ja hyväntuulisuus: hymyillään ja iloitaan työpaikalla. Myönteinen ajattelutapa antaa voimia ja vaikuttaa koko työyhteisöön. Ollaan muille sellaisia kuin toivotaan muiden olevan itselle.
Hyvän vuorovaikutuksen 7 sääntöä
1. Sääntö: kylvä myönteisyyttä
Vanhan viisauden mukaan ihminen niittää sitä mitä hän on kylvänyt. Jeesus ilmaisi asian pari vuosituhatta sitten: ”Minkä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Tätä ohjetta ei kukaan ole kyennyt kyseenalaistamaan. Hyvä kannattaa panna kiertämään. Kun hyvää kierrättää, se kertautuu. Myönteisyydellä voittaa enemmän. Voimme tehdä valintoja hyvän puolelle, se on oikeutemme. Myönteisyyden kylväminen voisi olla esimerkiksi sitä, että pyrkii avoimuuteen ja rehellisyyteen mm. tiedon jakamisessa.
2. Sääntö: välitä – älä valita
Käytännössä välittäminen tarkoittaa pieniä kohtaamisia kaiken kiireen keskellä. Pysähdy hetkeksi ja kysy lähimmäiseltäsi, miten jaksat, mitä sinulle kuuluu yms. Ne ovat aidon välittämisen peruskysymyksiä. Anna aikaasi lähimmäiselle. Kuuntele, kun ystäväsi kertoo kuulumisiaan. Älä valita välinpitämättömyydestä, vaan välitä aidosti lähimmäisestäsi.
3. Sääntö: ota opiksesi vaikeista vuorovaikutussuhteista
Tunnusta, että ristiriidan syntymisessä on jokaisella omavastuuosuus. Kukaan ei riitele yksin. Anteeksipyyntö vapauttaa oman mielen, ja viisaampi ojentaa kätensä ensin. Vaikeissa vuorovaikutussuhteissa molempien osapuolten on mentävä itseensä ja selvitettävä omaa vastuutaan. Näin voidaan päästä hyvään ratkaisuun. Oman kasvumme kannalta vaikeiden ihmissuhteiden kohdalla tärkeää on kysyä: Mitä minä voin tästä oppia?
4. Sääntö: älä luovuta takapakkeihin – aina voi tehdä jotakin
Vastoinkäymiset ovat tehokkain tapa oppia jotakin uutta. Jokaisella on oma yksilöllinen tiensä kuljettavana ja palkinnot jaetaan pitkän juoksun jälkeen. Elämällä on paljon opetettavaa. Epäonnistumisen kokemukset ovat elämän antamia uusia mahdollisuuksia. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua. Jokaisesta takapakista voi oppia jotakin uutta ja tärkeää. Tietyllä kokemuksella voi olla suuri merkitys seuraavaa yritystä varten.
5. Sääntö: puutu ongelmaan heti kun se ilmenee
Ihminen, joka ei halua ottaa kantaa puolesta eikä vastaan, ylläpitää ongelman jatkumista. Yhteisössä kaikki ovat ongelmassa aina jollakin tavalla osallisia. Jokaisella pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, miten riitatilanteet pitäisi ratkaista. Riidan kieltäminen tai vaikean asian puheeksi ottamattomuus mahdollistavat riidan jatkumisen, ja kaikki ovat silloin osasyyllisiä. Tämän välttämiseksi asiasta kannattaa puhua ajoissa.
6. Sääntö: lopeta miellyttäminen
Ihmisinä olemme erilaisia eikä kaikkia voi miellyttää. Pidämme toisista enemmän kuin toisista. Se on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Käytännössä unohdamme tämän ja yritämme miellyttää kaikkia. Siitä aiheutuu yleensä vaikeuksia, koska aitous puuttuu. Epäaitouden vaistoaa helposti. Pahinta on sellainen käytös, että kuljemme hymyilevinä tappajina. Olemme edessäpäin mieliksi, mutta kun toinen kääntää selkänsä, olemme valmiit puukottamaan häntä. Miellyttämisen tarve kertoo omasta pelosta, että joutuu hylkäämäksi tai epäsuosion kohteeksi. Tosiasia on, että kaikkia miellyttämisen tyylillä ihminen ei kauaa jaksa.
7. Sääntö: muuta asennettasi – toista et voi muuttaa
Meillä on kova halu muuttaa toisiamme. Miksi, koska koemme erilaisuuden uhkana itsellemme. Tukahdutamme näin oman mahdollisuutemme uusiutumiseen. Muuttamiskeinoja ovat mm. mitätöiminen, vaatiminen, uhkailu, mököttäminen, haukkuminen jne. Muutoksen avain ei ole toinen ihminen. Omia asenteitaan voi tarkistaa ja omaa käyttäytymistään muuttaa, mutta toisen muuttaminen ei onnistu.
Lähde: Hämäläinen, Risto (2005). Ihmisen kokoinen työyhteisö. Avaimia hyvään vuorovaikutukseeen. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Lukuvinkkejä
Hovila, Helena (2004). Opettajan ja oppilaan kohtaaminen koulusituaatiossa. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.
- oppilaan kohtaaminen: yksilöllinen tavoiteasettelu, mielekkäät oppisisällöt, monipuoliset opetusmenetelmät, aikaa ja ammattitaitoa oppilaan kohtaamiseen
- oppilaan yksilöllisen oppimisen mahdollisuuksia
- oppimista edistäviä rakennetekijöitä: tasapainoisuus, lahjakkuuden huomioiminen, opetus-menetelmien kokeilu, riittävä tuki oppilaalle ja yksilölliseen tulostasoon kannustaminen
- situaatiotekijöitä: opettajan herkkyys huomioida yksilö ja ihmissuhteen syntyminen
Kokkinen, Annemari, Leena Rantanen-Väntsi & Anita Tuomola (2008). Aikuisen oppijan kirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
- oppimiseen vaikuttavat: sosiaaliset vuorovaikutussuhteet, asenteet, opittavan asian ymmärtäminen ja aktiivinen ajatteleminen, tietojen ja taitojen yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi, synnynnäiset tekijät, tehokkaat opiskelutaidot, halu harjoitella, itsetuntemus, oppimaan oppimisen taidot sekä oppimismieltymykset
Stenberg, Katariina (2011). Riittävän hyvä opettaja. Jyväskylä: PS-kustannus.
- millainen on hyvä opettaja?: kokenut ihminen eli hermeneuttinen oppimisen kehä, jossa ihminen tulkitsee kokemuksiaan ja antaa niille merkityksiä
- kokemus- reflektio- uuden oppiminen – kehittyminen- ammatillinen kasvu
- vuorovaikutus: kun uskaltaa luopua itsensä kontrolloimisesta, luovuus vapautuu ja mahdollistuu turvallinen vuorovaikutus ja aito oppiminen
Tainio, Liisa (2007). Vuorovaikutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskusteluanalyysi. Helsinki: Yliopistopaino.
- oppitunnin onnistunut vuorovaikutus: opettaja ja oppilaat noudattavat omaa vuorovaikutuksellista rooliaan ”ovat koulua”
- käydään jatkuvasti neuvottelua vuorovaikutussopimuksesta: opettajan ja oppilaan roolit
Cantell, Hannele (2010). Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: Ps-kustannus.
- opettajat kertovat oppilaiden kohtaamisesta
- kertomukset tuovat esiin hiljaista tietoa vuorovaikutustilanteista ja pedagogisista ratkaisuista
- kokemuksellinen tieto yhteiseen käyttöön
- herättelee opettajaa pohtimaan työnsä peruskysymyksiä: miksi teen näin, mihin pyrin tai mitkä asiat ovat työssäni ja toiminnassani oikein ja väärin
- kirjassa esitellään:
o kohtaamisia, jotka liittyvät opetus- ja oppimistilanteisiin
o koulu sosiaalisena kohtaamispaikkana
o sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitystä kouluyhteisössä
o vuorovaikutustilanteet koulun ulkopuolella
o ratkaiseva vuorovaikutus
Cantell, Hannele (2011). Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat. Ratkaiseva vuorovaikutus aikuisten kesken. Jyväskylä: PS-kustannus.
- opettajat kertovat aikuisten välisen vuorovaikutusken ongelmakohdista ja etsivät niihin ratkaisuja
- esimerkit herättävät ajatuksia, mutta ovat myös kannustavia
- lukijalle tarjotaan tukea hankaliin vuovoraikutustilanteisiin
- pohdintatehtävien avulla lukija voi myös miettiä miten toimisi itse vastaavissa tilanteissa
Rantala, Merja (2011). Kompleksinen vuorovaikutus hoitotyön asiakassuhteessa. Progradu-tutkielma, hallintotiede
- vuorovaikutuksen informatiiviset (tietopitoinen) ja affektiiviset (tunteisiin vaikuttavat piirteet)
- sosiaalisen vuorovaikutuksen tasot, jossa tarkastellaan osapuolten suhteuttamista omaan/toisen toimintaan
- sanaton ja sanallinen vuorovaikutus, josta ilmenee mm. sanattoman ja sanallisen vuorovaikutuksen jakautuminen: sanat 7% ja ilmeet sekä eleet 55%
- vuorovaikutus organistaatiossa, josta ilmenee mm. että vuorovaikutus/kommunikointi on esiaste organisaation olemassaololle ja ratkaiseva tekijä organisaation menestykseen
Linkkivinkkejä
Järjestötietopalvelu, joka sisältää runsaasti ohjeita,
linkkejä ja vinkkejä ryhmien ohjaamiseen ja ohjaa useiden eri toimijoiden
verkkosivuille. Osiosta ”http://www.jelli.fi/valineita-jarjestotyohon/apua-ja-ohjeita-jarjestotoimintaan”
löytyy mm. erilaisia oppaita, käytännön työvälineitä, ideoita, menetelmiä
työskentelyyn ja ryhmätoimintaan sekä arvioinnin työkaluja.
www.mll.fi
Materiaalia mm. kouluille ja kasvattajille
http://www.vanhempainliitto.fi/koti_ja_koulu/kodin_ja_koulun_yhteistyo
Virallista taustatietoa yhteistyöstä ja materiaalia
käytännön toimintaan.
http://www.oppilaanohjaus.fi/ratkaisukeskeinen_ohjaus.php
Paljon materiaalia linkkien alla.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18230/URN_NBN_fi_jyu-2006264.pdf?sequence=1
Pölösen ja Riihisen (2005) tutkimus ”IDEOITA JA VIRIKKEITÄ
ALOITTELEVALLE OPINTO-
OHJAAJALLE. Kättä
pidempää perusopetuksen oppilaanohjaukseen” esittelee teoriaosuuden lisäksi
käytännön harjoituksia.
Aineisto itsetuntemuksesta tukioppilasohjaajalle
http://www.valtikka.fi/ohjaajille/menetelmapankki/menetelmia-ja-harjoitteita
Erityisesti nuorisotiedotukseen keskittynyt verkkosivusto, joka
tarjoaa osallistavan kasvatuksen toiminnallisia menetelmiä ja harjoitteita
koulussa ja vapaa-ajalla käytettäviksi. Myös kirjallisuutta sekä
linkkivinkkejä.
http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf
Taustaa ryhmäytymisen merkityksestä ja runsaasti
harjoituksia.
http://www.nuortenakatemia.fi
Opettajille materiaalia mm. ryhmäyttämiseen ja luokkahengen
edistämiseen.
Työterveyslaitoksen työhyvinvoinnin verkkosivut tarjoavat
laajasti tietoa sekä ohjeita ja oppaita työntekijöille, esimiehille, johtajille
ja yrittäjille.
Tietoa ammatillisen ja yksityisen vuorovaikutuksen eroista
sekä ammatillisen vuorovaikutuksen periaatteista.