Poikkeuksien löytäminen -harjoitus

Tavoitteet: Myönteisten poikkeuksien hyväksikäyttäminen toiminnan ja vuorovaikutuksen kehittämisessä

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: +15 minuuttia

Välineet: Kynä ja paperia

"Ajattele henkilöä, jonka käyttäytyminen on sinulle tällä hetkellä pulmallista.

• Tee lista niistä tilanteista, joissa kyseinen henkilö ei käyttäydy häiritsevästi.
• Yritä keksiä, mitä eroja ongelmallisissa ja toimivissa tilanteissa on. Pienikin eroavuus saattaa olla tärkeä.
• Tee lista niistä toiminnoista, ominaisuuksista, luonteenpiirteistä, joita et halua tässä henkilössä muuttaa.
• Yritä keksiä, mitä sellaista teet jo nyt, mikä suhteessa kyseiseen henkilöön toimii. Miten itse olet erilainen ongelmattomissa tilanteissa?
• Edistääksesi jo nyt toimivaa käyttäytymistä tee suunnitelma, jonka perustana on tieto olemassa olevista poikkeuksista."

Lähde: Molnar, Alex & Lindquist, Barbara. Suom. Tapio Malinen. 1994. Tavoitteena työrauha. Helsinki: WSOY.

Uudelleenmääritys-harjoitus

Tavoitteet: Myönteisen uudelleenmäärittelyn hyväksikäyttäminen toiminnan ja vuorovaikutuksen kehittämisessä

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: +15 minuuttia

Välineet: Kynä ja paperia


"Ajattele jotakin työssäsi tällä hetkellä ilmenevää todellista ongelmaa.

• Kuvaa mahdollisimman konkreettisesti (käyttäytymisen termein), mitä ongelmatilanteessa tapahtuu. Kuka tekee ja mitä? Keitä muita tilanteessa on osallisina?
• Miten tavallisesti reagoit ja mikä on tavanomainen lopputulos?
• Miten selität, miksi henkilö käyttäytyy tällä tavalla?
• Mitä vaihtoehtoisia (myönteisiä) selityksiä kyseiselle käyttäytymiselle voisi olla?
• Miten - käyttäen hyväksesi jotain näistä myönteisistä selityksistä - reagoisit eri lailla? Mitä voisit sen perustalta sanoa tai tehdä?" 
 

 Lähde: Molnar, Alex & Lindquist, Barbara. Suom. Tapio Malinen. 1994. Tavoitteena työrauha. Helsinki: WSOY.

Omien oikeuksien luettelo: lista jämäkkyysoikeuksista

Tavoitteet: Omien "jämäkkyysoikeuksien" tunnistaminen, pohtiminen ja työstäminen

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: +15 minuuttia

Välineet: Ei erityisiä välineitä


"Tässä on lista jämäkkyysoikeuksista. Oikeuksien ideana on salliva suhteutuminen itseen niin, että on lupa päättää, mistä kaikesta kantaa huolta ja mistä ei, ja että antaa itselleen tilaa olla ihminen.

Rakentavasti itsekäs ihminen tunnustaa jämäkkyysoikeutensa. Kysymys on rohkeudesta pitää itsestään huolta!

Jämäkkyysoikeudet eivät tietenkään ole yksiselitteisesti tosia joka tilanteessa, kyse on pohdittavista ja arvioitavista asioista. Oikeuksiin liittyy aina velvollisuuksia ja vastuita. Omien oikeuksien luetteloa ei voi lukea niin, että minulla on aina ehdoton oikeus toimia näin. Kyse on tasapainon löytymisestä eri näkökantojen välillä.


OMIEN OIKEUKSIEN LUETTELO:

• Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
• Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
• Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
• Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
• Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
• Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
• Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
• Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
• Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
• Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
• Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
• Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
• Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
• Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
• Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
• Minulla on oikeus olla onnellinen.

(EDMUND BOURNE 1999)


"Monet listan oikeuksista tuntuvat monille varmastikin itsestäänselvyyksiltä, ja hyvä niin. Yleensä, kun tätä asiaa käsitellään ryhmässä, on joukossa aina muutama, joita jo listan lukeminen alkaa itkettää. Listan omat oikeudet tuntuvat heille niin kaukaisilta, saavuttamattomilta asioilta - joltain mihin heillä ei ole lupaa.

• Pohdi :
• Miltä omien oikeuksien luettelon lukeminen tuntui?
• Kuinka paljon annat itsellesi edellä lueteltuja oikeuksia?
• Tahdotko 'antaa' itsellesi jonkin listalla olleen oikeuden?
• Onko jotain, mitä pitää harjoitella tai pohtia?

• Jämäkkyysoikeuksia on hyvä harjoitella ja työstää:
• Etsi omasta elämästäsi kohtia, joissa jämäkkyystaitojasi olisi hyvä parantaa ja mieti, miten voit 'kuivaharjoitella' niitä itseksesi.
• Etukäteen mielikuvissa tehty harjoittelu helpottaa huomattavasti todellisessa tilanteessa toimimista. Itse tilanne saattaa tulla niin yllättäen, että siinä on vaikeaa löytää uusia sanoja.

• Vahvistuksia:
• Minulla on oikeus hyvään elämään!
• Riittää, että teen parhaani!
• Muut ihmiset pitävät minusta tällaisena kuin olen!
• Minä olen minä ja se on hieno juttu!"

Lähde:  Katajainen, Antero, Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli. 2003. Voimavarat käyttöön. Duodecim.

Arvostava silmä ja kiitollisuuspäiväkirja

Tavoitteet: "Arvostavan silmän" käyttämisen ja kiitollisuuden harjoittelu

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: +15 minuuttia

Välineet: Kynä ja paperia, vihko tai päiväkirja tms.


"Arvostavan suhtautumistavan turvin on paljon helpompi tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Se tarkoittaa suhtautumistapaa, jolla teemme vuorovaikutuksen itsellemme paljon helpommaksi ja miellyttävämmäksi. Voimme pyrkiä näkemään raivostuneessa työtoverissa sen kauneuden, joka ei ehkä juuri nyt ole läsnä, mutta joka tässä ihmisessä parhaimmillaan on.

• Tutki elämääsi ja elinpiiriäsi arvostavalla silmällä. Löydä itsestäsi, läheisistösi ja elämästäsi ne hyvät asiat, joiden haluat siinä säilyvän.
• Listaa näitä asioita itsellesi ja jatka listaa aina kun huomaat asioita, joita arvostat.
• Tee itsellesi kiitollisuusvihko. Yvonne Dolan neuvoo pitämään aina mukana pientä vihkoa, johon voi kirjata päivittäin kohtaamiaan asioita, joista on kiitollinen. Tämän kiitollisuusvihon lukeminen illalla auttaa hyvään ja rauhalliseen uneen. Sitä voi käyttää myös mielialan muuttamiseen ja itsensä piristämiseen."

Lähde: Katajainen, Antero, Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli. 2003. Voimavarat käyttöön. Duodecim.


Kiitollisuuspäiväkirja:

"Tämä harjoitus on tällä hetkellä suuri suosikki positiivisuus- ja onnellisuustutkimuksen piirissä.

Kirjoittaminen auttaa huomaamaan sitä hyvää, mikä nyt on jo olemassa tai juuri nyt syntymässä. Tarkoitus on synnyttää luonnollista, ei teeskenneltyä kiitollisuutta elämää kohtaan ja todella sallia itselleen hyvistä asioista nauttiminen.

Harjoitus:

Kirjoita illalla muistiin päivän aikana tapahtuneita mukavia asioita. Jälleen on kysymys hyvin arkipäiväisistä asioista ja tapahtumista. Mitään suurta ja ihanaa ei tarvitse kuvitella eikä uskotella itselleen olemassa olevaksi. Havainnoi sitä luonnollista hyvää, joka on jo olemassa elämässäsi tai joka ikään kuin tulee sinua vastaan päivän aikana. Kirjoita muistiin, miten asiat ovat päivän aikana onnistuneet ja miten paljon hyvää ja mukavaa sinulle on tapahtunut. Kun totut tähän, voit jatkaa kirjaamalla päivän aikana tapahtuneita ihmeitä, esimerkiksi miten koirasi vointi on parantunut sairauden jälkeen, miten työkaverisi kiitti sinua tai miten hyvin suosikkijoukkueesi yhtäkkiä pelasi."


Lähde: Dunderfelt, Tony. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

 

Muksuopin 15 askelta - opiksi aikuisillekin

" 1. ASKEL: Ongelmat käännetään taidoiksi.
Selvitetään, mikä taito lapsen pitää opetella, jotta hän pääsee ongelmastaan.

2. ASKEL: Taidosta sovitaan.
Lapsen kanssa keskustellaan ja sovitaan siitä, minkä taidon hän opettelee.

3. ASKEL: Taidon hyödyt kartoitetaan.
Lasta autetaan näkemään, mitä kaikkea hyötyä siitä on, että hän oppii taidon.

4. ASKEL: Taito nimetään.
Lasta pyydetään keksimään taidolleen hauska nimi.

5. ASKEL: Valitaan voimaolento.
Lasta pyydetään valitsemaan itselleen voimaolento.

6. ASKEL: Pyydetään kannustajia.
Lasta autetaan hankkimaan itselleen joukko kannustajia.

7. ASKEL: Valetaan onnistumisen uskoa.
Vahvistetaan lapsen uskoa siihen, että hän onnistuu oppimaan taidon.

8. ASKEL: Suunnitellaan juhlistamista.
Lapsen kanssa suunnitellaan etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan.

9. ASKEL: Taito näytetään.
Lasta pyydetään kertomaan ja näyttämään, miten hän toimii käytännössä hallitessaan taidon.

10. ASKEL: Taito julkistetaan.
Taidon harjoittelemisesta kerrotaan lasta lähellä oleville ihmisille.

11. ASKEL: Taitoa harjoitellaan.
Lapsen kanssa sovitaan, miten hän harjoittelee taitoaan.

12. ASKEL: Sovitaan, miten taidosta muistutetaan.
Lasta pyydetään sanomaan, miten hän haluaa itseään muistutettavan, jos hän unohtaa taitonsa.

13. ASKEL: Juhlistetaan oppimista.
Kun lapsi on oppinut taitonsa, hänen oppimistaan juhlistetaan ja hän saa kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat häntä oppimaan taitonsa.

14. ASKEL: Lapsi saa opettaa taidon muillekin.
Lapselle tarjotaan mahdollisuus opettaa oppimansa taito eteenpäin.

15. ASKEL: Sovitaan seuraavasta taidosta.
Lapsen kanssa sovitaan siitä, minkä taidon hän opettelee seuraavaksi."


Lähde: Furman, Ben. 2003. Muksuoppi. Ratkaisun avaimet lasten ongelmiin. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Lisätietoa: http://www.benfurman.com/

Rikkinäinen levy -tekniikka (assertiivisuustekniikka)

Tavoitteet: Assertiiviseen/jämäkkään ilmaisuun pyrkiminen

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: +15 minuuttia

Välineet: Ei erityisiä välineitä

1. "Päätä mielessäsi, mitä tahdot tai mitä et tahdo.
2. Muodosta lyhyt, helppotajuinen lause siitä, mitä haluat. Pyri muodostamaan mieluiten yksi lause. Vältä sanontoja en voi, en pysty. Sano mieluummin en halua, koska 'en voi' -lauseeseen toinen voi vastata heti, että kyllä voit ja alkaa sepitellä kaikkea, mitä voit tehdä.
3. Käytä kehonkieltä. Seiso suorassa, katso toista suoraan silmiin, pidä kätesi tyynenä sivuillasi.
4. Toista sanottavasi tyynesti ja vakuuttavasti niin monta kertaa, että vastapuoli ymmärtää sinun olevan tosissasi."

Lähde: Sihvonen, Arja. 1996. Miten ehkäisen työuupumuksen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura, SMS-Julkaisut.

"Palaute hampurilaiseen tapaan": kokonaisuus ja yksityiskohdat tasapainossa

1. "Ensimmäinen, päällimmäinen kerros

• Olet tehnyt työsi erittäin hyvin. Olen siihen oikein tyytyväinen.
• Aloita palaute aina myönteisellä lausumalla. Tee se aidosti ja lämpimästi.

2. Toinen, keskimmäinen kerros

• Jos kuitenkin haluaisit kehittyä vielä paremmaksi, niin se, missä voisit jonkin verran parantaa suoritustasi, on...
• Tässä kerroksessa voi olla murea tai sitkeäkin pihvi, joka työntekijän tulisi niellä. Tässä on tehtävänä antaa palaute vaikeastakin asiasta. Älä tapa ensimmäisen kerroksen hyvää ja myönteistä oloa aloittamalla kakkoskerrosta sanalla mutta. Käytä siis aina jos -sanaa.

3. Kolmas, alin kerros

• Mutta kaiken kaikkiaan työotteesi on tehokas ja tuloksia on syntynyt. Olen havainnut ne tyytyväisenä.
• Viimeisessä kerroksessa lievennät keskimmäisen kerroksen vaikeaa teemaa mutta -sanalla, kenties pahaa makuakin. Nyt näet työntekijän suorituksen kokonaisuutena, mikä on aina tärkeintä palautteessa. Näin hän pystyy syömään hyvällä ruokahalulla koko palautteen, koko hampurilaisen, mureine tai sitkeine pihveineen. Pyri olemaan aito. Älä kuitenkaan jätä palautetta antamatta, vaikka et aluksi pystyisikään aitouteen. Harjaannut siihen ajan myötä."

Lähde: Sihvonen, Arja. 1996. Miten ehkäisen työuupumuksen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura, SMS-julkaisut.

"Kaikessa palautteessa on hyvä muistaa konkreettisuus: 

• Sen sijaan, että sanoo pelkästään yleisellä tasolla jotain positiivista ("Kiitos hyvästä ruuasta"), niin voi poimia esiin tietyn yksityiskohdan, johon erityisesti kiinnitti huomiota ("Tämä kastike sopi erinomaisen hyvin yhteen kalan kanssa").
• Tässä ei ole kysymys mistään teeskentelemisestä. Ei voi yleisellä tasolla pitää tarjotusts ruuasta, vaan tyytyväisyys tulee aina jostakin konkreettisesta kokemuksesta.
• Konkreettisten yksityiskohtien huomaaminen vaikuttaa hyvin voimakkaasti toiseen ihmiseen.
• Voit myös huomata, että tällä tavalla olet laittanut liikkeelle positiivisen kierteen.
• Tutkimusten mukaan myönteinen palaute toimii parhaiten suhteessa 3 : 1 eli kolme myönteistä palautetta yhden kriittisen tai ns. korjaavan palautteen kanssa. Hyvin usein suhde on valitettavasti päinvastoin."

Lähde: Dunderfelt, Tony. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.


"Korjaavassa eli negatiivisessa palautteessa on erityisen tärkeäää, että se annetaan käyttäytymisestä ja tekemisestä, eikä persoonaan liittyvistä asioista."


Lähde: Katajainen, Antero, Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli. 2003. Voimavarat käyttöön. Duodecim. 

Näkökulman vaihtaminen ja erilaiset todellisuudet

Tavoitteet: Konkretisoida näkökulmien vaikutus todellisuudesta muodostettuihin kuviin ja tarinoihin
Ryhmän koko: Kaikenkokoiset ryhmät
Aika: Noin 5-10 minuuttia + purku keskustellen
Välineet: Tuoleja, tarkasteltavia asioita: ihmisiä, suurehkoja esineitä tms., kyniä ja paperia (kamera)

"Kun opetellaan vertaamaan ja yhdistämään todellisuudesta tehtyjä henkilökohtaisia malleja ja laadittuja tarinoita, saadaan enemmän tietoa todellisuudesta ja voidaan perustella, miksi toimitaan ja ajatellaan tietyllä tavalla.

Tämän asian konkretisoimiseksi sopii harjoitus, jossa istutaan piirissä, jonka keskellä on joko joku henkilö tai jokin isohko esine.

Jokainen kertoo pelkästään näköhavaintoonsa perustuen, miltä henkilö tai esine näyttää. Eri puolelta katsottuna se hahmottuu erilaiseksi."

Lähde: Mäkisalo-Ropponen, Merja. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Sovellusvinkki: Tehtävä voidaan tehdä myös valokuvaus- tai piirrostehtävänä: osallistujia pyydetään etsimään vaikkapa seuraavaan kokoontumiskertaan mennessä henkilö, asia, esine tai ilmiö, joka näyttäytyy hyvin erilaisena eri näkökulmista käsin katsottuna. Löydöt esitellään valokuvien tai piirrosten avulla toisille ja niistä keskustellaan yhdessä.

 

Työn ilon omenapuu

"Työn ilon etsiminen voidaan aloittaa esimerkiksi laittamalla työpaikan seinälle iso omenapuu, johon kuukauden ajan jokainen työyhteisön jäsen tuo työn ilon omenia eli asioita, jotka ovat hyvin ja joista voi iloita työpaikalla."

Lähde: Mäkisalo-Ropponen, Merja. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.


Sovellusvinkki: Samaan puuhun voi tuoda myös lehtiä tai kukkia, jotka voivat olla unelmia, haaveita ja muutostoiveita.

 

Tulevaisuuden suunnittelu: aarrekartta

Tavoitteet: Muutostarpeen tai haaveen tunnistaminen, tulevaisuuden suunnittelu

Ryhmän koko: Yksilöharjoitus, kaikenkokoiset ryhmät

Aika: Prosessiluonteinen harjoitus (60 minuuttia - 1-2 kuukautta)

Välineet: Kuvia, paperia, tekstejä, esineitä ja muuta materiaalia

"Tulevaisuutta voi suunnitella myös 'aarrekarttamenetelmän' avulla. Aarrekarttamenetelmä aloitetaan tunnistamalla omassa elämässä muutoksentarve- tai toive.

Sen jälkeen jokainen ryhtyy keräämään kuvia ja muuta materiaalia haaveen ja unelman kohteena olevasta asiasta. Tätä keräämistyötä tehdään esimerkiksi 1 - 2 kuukautta, minkä jälkeen tuotokset kannattaa esitellä myös toisille.

Usein on käynyt niin, että moni kertoo jo esittämisen vaiheessa tavalla tai toisella aloittaneensa haaveensa toteuttamisen."

Lähde: Mäkisalo-Ropponen, Merja. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Sovellusvinkki: Menetelmää voi soveltaa myös yhteistoiminnallisesti, "aarrekarttaa" ryhmässä kooten. Esimerkiksi työpaikalle voidaan laittaa laatikko, johon yhteisesti muotoiltuun muutostarpeeseen tai unelmaan liittyvää materiaalia kootaan. Tietyn ajan kuluttua laatikko avataan ja sen sisällöstä keskustellaan yhdessä. Tässä vaiheessa voidaan todeta jo mahdollisesti tapahtuneet pienet askeleet muutoksen suuntaan ja suunnitella seuraavia askeleita sitä kohti.

Kohti innostunutta työyhteisöä

”Työssä innostumisen hankkeessa eräs työyhteisö otti tavoitteekseen työilmapiirin ja työyhteisötaitojen kehittämisen. Liikkeelle lähdettiin siitä, että jokainen tiimin jäsen listasi niitä asioita, joita koki tärkeiksi ja joita halusi kehittää tiimin toiminnassa. Syntyi tiimin "HOPE"-lista.

Tiimi jaksotti kehittämisen painopisteet seuraaville kuukausille siten, että tiimillä oli aikaa kiinnittää erityishuomiota kuhunkin alueeseen aina kahden viikon ajan. Jokaisen jakson jälkeen tiimi jakoi kokemuksiaan tiimipalaverissa siitä, miten tämän aiheen kehittämisessä oltiin onnistuttu.

HOPE-listan teemoja olivat reilu, rohkea kommunikointi, positiivinen palaute, kysy – älä kuvittele, vastaa ja selitä – älä oleta, luota, arvosta ja kunnioita, kaveria ei jätetä -meininki.”

Innostumisen aikaansaaminen työyhteisössä -prosessi:

1. ”Varmistakaa perusedellytykset ja sopikaa lähtökohdista.
2. Arvioikaa yhdessä työssä innostumisen nykytila. Missä olette nyt?
3.  Valitkaa, mitä osa-alueita vahvistatte.
4.   Määritelkää tavoitetilat. Mihin haluatte päästä?
5.   Määritelkää kriteerit tavoitetiloille. Mistä tiedätte, että olette päässeet tavoitteisiin?
6.  Päättäkää rohkeista kokeiluista. Käyttäkää luovia ideoita tavoitteiden saavuttamiseksi.
7.  Seuratkaa, kuinka asiat etenevät.

 + Jakakaa hyviä käytäntöjä muillekin.”

(Prosessikehä kiertyy alkuun.)

Lähde: Lerssi-Uskelin Jaana, Vanhala Anna & Vähätiitto Heli. 2011. Kohti innostunutta työyhteisöä. Helsinki: Työterveyslaitos. Saatavilla

http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyossainnostuminen/Documents/Kohti_innostunutta_tyoyhteisoa.pdf.