Aurinkopalaute

Tavoitteet: Myönteisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen

"Kullekin ryhmäläiselle annetaan oma keltainen A4-paperiarkki ja kynä. Keskelle paperia
piirretään iso aurinko, jossa on yhtä monta sakaraa kuin ryhmään osallistujia,
ohjaajat mukaan lukien. Keskelle aurinkoa kirjoitetaan oma nimi. Auringot pannaan
kiertämään ja kukin kirjoittaa yhden myönteisen asian kyseessä olevasta henkilöstä
hänen aurinkonsa yhdelle säteelle. 

Kun kaikki auringot ovat palanneet omistajilleen, kukin saa rauhassa tutustua omiin myönteisiin puoliinsa. Lopuksi keskustellaan siitä, miltä tuntui saada myönteistä palautetta. Tuliko itselle yllättäviä piirteitä esiin?"

Lähde: http://www.mielenterveysseura.fi/files/69/keinot_kayttoon_arjen_areenoilla.pdf

Muksuopin 15 askelta - opiksi aikuisillekin

" 1. ASKEL: Ongelmat käännetään taidoiksi.
Selvitetään, mikä taito lapsen pitää opetella, jotta hän pääsee ongelmastaan.

2. ASKEL: Taidosta sovitaan.
Lapsen kanssa keskustellaan ja sovitaan siitä, minkä taidon hän opettelee.

3. ASKEL: Taidon hyödyt kartoitetaan.
Lasta autetaan näkemään, mitä kaikkea hyötyä siitä on, että hän oppii taidon.

4. ASKEL: Taito nimetään.
Lasta pyydetään keksimään taidolleen hauska nimi.

5. ASKEL: Valitaan voimaolento.
Lasta pyydetään valitsemaan itselleen voimaolento.

6. ASKEL: Pyydetään kannustajia.
Lasta autetaan hankkimaan itselleen joukko kannustajia.

7. ASKEL: Valetaan onnistumisen uskoa.
Vahvistetaan lapsen uskoa siihen, että hän onnistuu oppimaan taidon.

8. ASKEL: Suunnitellaan juhlistamista.
Lapsen kanssa suunnitellaan etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan.

9. ASKEL: Taito näytetään.
Lasta pyydetään kertomaan ja näyttämään, miten hän toimii käytännössä hallitessaan taidon.

10. ASKEL: Taito julkistetaan.
Taidon harjoittelemisesta kerrotaan lasta lähellä oleville ihmisille.

11. ASKEL: Taitoa harjoitellaan.
Lapsen kanssa sovitaan, miten hän harjoittelee taitoaan.

12. ASKEL: Sovitaan, miten taidosta muistutetaan.
Lasta pyydetään sanomaan, miten hän haluaa itseään muistutettavan, jos hän unohtaa taitonsa.

13. ASKEL: Juhlistetaan oppimista.
Kun lapsi on oppinut taitonsa, hänen oppimistaan juhlistetaan ja hän saa kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat häntä oppimaan taitonsa.

14. ASKEL: Lapsi saa opettaa taidon muillekin.
Lapselle tarjotaan mahdollisuus opettaa oppimansa taito eteenpäin.

15. ASKEL: Sovitaan seuraavasta taidosta.
Lapsen kanssa sovitaan siitä, minkä taidon hän opettelee seuraavaksi."


Lähde: Furman, Ben. 2003. Muksuoppi. Ratkaisun avaimet lasten ongelmiin. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Lisätietoa: http://www.benfurman.com/

"Palaute hampurilaiseen tapaan": kokonaisuus ja yksityiskohdat tasapainossa

1. "Ensimmäinen, päällimmäinen kerros

• Olet tehnyt työsi erittäin hyvin. Olen siihen oikein tyytyväinen.
• Aloita palaute aina myönteisellä lausumalla. Tee se aidosti ja lämpimästi.

2. Toinen, keskimmäinen kerros

• Jos kuitenkin haluaisit kehittyä vielä paremmaksi, niin se, missä voisit jonkin verran parantaa suoritustasi, on...
• Tässä kerroksessa voi olla murea tai sitkeäkin pihvi, joka työntekijän tulisi niellä. Tässä on tehtävänä antaa palaute vaikeastakin asiasta. Älä tapa ensimmäisen kerroksen hyvää ja myönteistä oloa aloittamalla kakkoskerrosta sanalla mutta. Käytä siis aina jos -sanaa.

3. Kolmas, alin kerros

• Mutta kaiken kaikkiaan työotteesi on tehokas ja tuloksia on syntynyt. Olen havainnut ne tyytyväisenä.
• Viimeisessä kerroksessa lievennät keskimmäisen kerroksen vaikeaa teemaa mutta -sanalla, kenties pahaa makuakin. Nyt näet työntekijän suorituksen kokonaisuutena, mikä on aina tärkeintä palautteessa. Näin hän pystyy syömään hyvällä ruokahalulla koko palautteen, koko hampurilaisen, mureine tai sitkeine pihveineen. Pyri olemaan aito. Älä kuitenkaan jätä palautetta antamatta, vaikka et aluksi pystyisikään aitouteen. Harjaannut siihen ajan myötä."

Lähde: Sihvonen, Arja. 1996. Miten ehkäisen työuupumuksen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura, SMS-julkaisut.

"Kaikessa palautteessa on hyvä muistaa konkreettisuus: 

• Sen sijaan, että sanoo pelkästään yleisellä tasolla jotain positiivista ("Kiitos hyvästä ruuasta"), niin voi poimia esiin tietyn yksityiskohdan, johon erityisesti kiinnitti huomiota ("Tämä kastike sopi erinomaisen hyvin yhteen kalan kanssa").
• Tässä ei ole kysymys mistään teeskentelemisestä. Ei voi yleisellä tasolla pitää tarjotusts ruuasta, vaan tyytyväisyys tulee aina jostakin konkreettisesta kokemuksesta.
• Konkreettisten yksityiskohtien huomaaminen vaikuttaa hyvin voimakkaasti toiseen ihmiseen.
• Voit myös huomata, että tällä tavalla olet laittanut liikkeelle positiivisen kierteen.
• Tutkimusten mukaan myönteinen palaute toimii parhaiten suhteessa 3 : 1 eli kolme myönteistä palautetta yhden kriittisen tai ns. korjaavan palautteen kanssa. Hyvin usein suhde on valitettavasti päinvastoin."

Lähde: Dunderfelt, Tony. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.


"Korjaavassa eli negatiivisessa palautteessa on erityisen tärkeäää, että se annetaan käyttäytymisestä ja tekemisestä, eikä persoonaan liittyvistä asioista."


Lähde: Katajainen, Antero, Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli. 2003. Voimavarat käyttöön. Duodecim. 

Näin kehu toimii

1. Tiedä, mitä kehut.

Vilpittömän ja kokonaisvaltaisen myönteisen palautteen antaminen vaatii, että kehuja tuntee sekä tilanteen että kehuttavansa. Tarkkaile ja havainnoi; huomaa kiittämistä ansaitsevat teot ja kehuun johtanut kehitys. Huomaa etenkin suoritukset, joilla tiedät olevan erityistä merkitystä kehuttavalle.

2. Löydä kehun aiheita myös toisen ihmisen heikoilla alueilla.

Tuskin kukaan nauttii tekemisestä, jossa kokee olevansa huono. Saattaa syntyä huonoja kokemuksia, jopa traumoja. Oikeanlainen ja oikea-aikainen kehu tällaisessa tilanteessa voi kantaa myöhemmin pitkällekin. Pyri löytämään virheiden alta onnistunut yksityiskohta tai suorituksen osa, josta voit antaa aidosti positiivista palautetta.

3. Anna rakentavaa kritiikkiä.

Pelkkä positiivisen palautteen anto saattaa tuntua vastaanottajasta teennäiseltä tai jopa valheelliselta. Rakentava kritiikki voi parhaimmillaan vahvistaa myös myönteistä palautetta saaden sen tuntumaan aidommalta. Kritiikin antaminen ja vastaanottaminen eivät aina ole helppoa, ja ne ovatkin kyky sinänsä - silti kritiikin antamista ei tulisi varoa liiaksi. Tärkeintä on synnyttää ilmapiiri, jossa kaikki ymmärtävät, mistä palautteessa on kysymys: rakentava kritiikki sisältää aina myös ajatuksen siitä, että palautteen antaja uskoo palautteen saajan kykyyn ja mahdollisuuksiin kehittyä edelleen sekä haluaa tukea häntä tällä tiellä.

4. Kehu yhteisöä ja yhteisössä.

Toisinaan yksilöiden kehuminen ryhmässä saattaa synnyttää tunteen kilpailuasetelmasta. Tätä voi ehkäistä suuntaamalla kehun koko ryhmälle silloin, kun sen jäsenet onnistuvat. Yhteisön saama myönteinen palaute tukee samalla myös yksilöitä, eikä suinkaan vähennä yksilöllisesti suunnatun palautteen arvoa.

5. Kehu yksilöä.

Yksittäiselle henkilölle suunnattua positiivista palautetta kannattaa antaa myös ryhmän kuullen, etenkin jos sen kohde ei ole löytänyt paikkaansa ryhmässä tai tarvitsee tunnustusta paitsi ohjaajalta myös muulta yhteisöltä. Toisinaan yksilölle annettu kehu kuitenkin toimii parhaiten kahdenkeskisessä tilanteessa, yksityisenä.

6. Kehu omana itsenäsi.

"Kehusi on arvokasta siksi, että juuri sinä annat sen." Kehun antaminen omana itsenään, omine arvoineen, mielipiteineen ja mieltymyksineen, on tärkeää. Joskus on hyvä myös tunnustaa, että jokin mainituista yksilöllisistä seikoista voi estää vilpittömän positiivisen palautteen antamisen - tämä on parempi vaihtoehto kuin tyhjä ja tarkoitukseton kehuminen tai kritisoiminen kertomatta pääsyytä antamaansa kritiikkiin.

7. Kannusta kehumiseen - ja kritiikkiin.

On tärkeää, että ohjaaja ei ole ryhmän ainoa palautteen antaja. Hänen palautteellaan voi toki olla erityistä asiantuntijuuteen tai auktoriteettiin perustuvaa painoarvoa, mutta myös toisten ryhmän jäsenten antama palaute on merkityksellistä etenkin monipuolisuuden ja kiinnostavuuden vuoksi. Myös ohjaaja voi oppia ryhmän jäsenten toisilleen antamasta palautteesta. Perusteltua palautteenantoa on hyvä opetella yhdessä.


Lähde: Vehkalahti, Reetta. 2007. Kehu lapsi päivässä. Vinkkejä ja toimintatapoja lapsen itsetunnon tukemiseen. Helsinki: LK-kirjat.

Toisen itsetunnon tukeminen: pohdintatehtävä

Tavoitteet: Toisen itsetunnon tukeminen, palautteen antaminen ja saaminen
Ryhmän koko: Kaikenkokoiset ryhmät

”Pohtikaa, millaiselle ihmiselle (lapsi/aikuinen) on helppo antaa positiivista palautetta
Onnistuuko negatiivisen palautteen antaminen?
Miten heikko itsetunto näkyy itselläsi /muilla ryhmän jäsenillä?
Minkälaisissa asioissa olet mielestäsi epäonnistunut? Oletko epäonnistunut myös toisten mielestä?
Ryhmässä voidaan miettiä, miten ryhmäläiset voivat tukea toistensa itsetuntoa.
Millä keinoilla ryhmäläiset voivat tukea ohjaajan itsetuntoa?
Tutkaile itsetuntoasi. Luettele ensin myönteiset ominaisuutesi tai piirteesi ja perustele itsellesi tai ryhmälle, miksi ne ovat positiivisia. Tärkeintä on luottaa omaan arviointiin siitä, mitkä ovat positiivisia asioita elämässäsi.
Tarkastele seuraavaksi kielteisiä ominaisuuksiasi tai tapojasi. Perustele, miksi koet ominaisuudet kielteisinä.
Millaiset ovat olleet ikävimmät herjat, joita olet saanut? Miten olet reagoinut niihin? Ryhmässä voidaan koota jokaisen saamat herjat vältettävien huomioiden listaksi.
Muistele, miten olet toista ihmistä mitätöinyt. Luetteloi päällimmäiseksi muistuneet, antamasi haukut. Minkälaisissa tilanteissa tuli sanottua sellaista, jonka muistat negatiivisena jälkikäteen? Koetko syyllisyyttä sanomisistasi? Laatikaa ryhmässä luettelo toisen mitätöintikeinoista.
Sama harjoitus on tehtävä myös myönteisistä huomioista ja kehumisista. Kopioikaa kehut toisillenne, voitte kehitellä niitä eteenpäin.
Pitäkää kehumiskilpailut. Parhaat kehumiset palkitaan.
Kokeilkaa pieniä rohkaisulappusia, joita lahjoitetaan ryhmäläisille.
Miten palkitset itseäsi hyvistä opiskelutuloksistasi, luonteestasi tai tuloksellisista työtavoista? Tee lista palkitsemistavoistasi. Voit hyötyä myös toisten palkitsemistavoista."

Lähde:

Kalliopuska, Mirja (1995). Sosiaaliset taidot. Helsinki: Painatuskeskus Oy. 

Palautepaperi selässä: myönteisen palautteen antaminen

Tavoitteet: myönteisen palautteen anto toiselle, hyvä mieli ryhmän jäsenille
Ryhmän koko: mikä tahansa
Aika: 1 minuutti/henkilö
Välineet: paperilaput ja kynät, teippiä

"Jokaisen ryhmäläisen selkään kiinnitetään A4-kokoinen paperilappu, johon jokainen kirjoittaa myönteistä palautetta, kuten esimerkiksi iloinen, ahkera, kaunis tukka, hyvä värisilmä tms. Kirjoituskierroksen jälkeen jokainen lukee oman lappunsa. Sen jälkeen istutaan piiriin ja jokainen kertoo, mikä palautteista on hänelle merkityksellisin ja miksi. Palautetta voidaan myös määritellä tarkemmin, esimerkiksi mitä on toiselta oppinut tai mitä toinen on antanut ryhmälle tms."

Lähde: 
Hyppönen, Merja & Linnossuo Outi (2004). Zip, zap ja boing: Leikkejä ja muita toiminnallisia menetelmiä. 2. painos. Helsinki: Lasten keskus.

Positiivisia mietelauseita: positiivisen palautteen anto

Tavoitteet: positiivisen palautteen antamisen taitojen kehittäminen
Aika: 20–30 minuuttia

Välineet: positiivisia mietelauseita, ainakin neljä kertaa osallistujien määrä

”Levitetään ohjaajan etukäteen hankkimia positiivisia mietelauseita sisältävät kortit pöydälle tekstipuoli alaspäin. Mietelauseita löytää runoantologioista tai Positiivareilta (www.positiivarit.fi).

Jokainen ryhmäläinen käy valitsemassa umpimähkään muutaman kortin itselleen.

Istutaan rinkiin.

Aloitetaan palautteen antaminen kullekin kerrallaan. Ohjaaja voi aloittaa ja lukea ääneen jonkin mietelauseen, joka hänestä sopii kyseiselle henkilölle. Muut lukevat tämän jälkeen hänelle sopivia ajatuksia. Kullekin riittänee 3–4 mietelausetta. Samalla voi sanoa muutakin positiivista: kiittää, kehua ja kannustaa.

Jatketaan, kunnes kaikille on luettu mietelauseet ja annettu palautetta.

Lopuksi ohjaaja voi vielä jakaa umpimähkään jokaiselle oman mietelauseen, jonka saaja saa viedä mukanaan. Sen voi lukea vaikkapa parilleen ääneen.

Keskustellaan yhdessä:

• Miltä mietelauseiden lukeminen ja kuunteleminen tuntui?
• Miten hyvin itselle luetut mietelauseet sopivat kohdalleen?
• Mitä uutta itsestäsi ehkä huomasit? Entä muista?
• Millaisia kehuja ja kiitoksia sait? Miltä ne tuntuivat?
• Miten hyvin osasit kehua muita? 
•  Miksi joskus on hyvä pysähtyä varta vasten antamaan positiivista palautetta?

Sovelluksia

Ryhmäläiset voivat valita sopivia mietelauseita myös ohjaajalle.

Kotitehtävänä voi etsiä sopivat pienet runot, aforismit tai tekstikatkelman omalle kotiryhmälleen, jos ryhmä on sellaisiin jaettu.”

Lähde:

Toivakka, Sari & Miina Maasola (2011). Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Postikortit kertovat: tutustuminen

Tavoitteet: tutustuminen, itsestä kertominen, jakaminen, palautteen keruu

Ryhmän koko: enintään 20 henkilöä
Aika: 0,5 minuuttia/ryhmäläinen
Välineet: erilaisia postikortteja ja/tai kuvia

"Ryhmä istuu piirissä tai pöydän ääressä. Ohjaaja levittää lattialle/pöydälle paljon erilaisia postikortteja ja/tai kuvia. Ryhmäläiset saavat katsella niitä hetken aikaa ja valita sitten yhden sellaisen kortin, joka puhuttelee, kuvaa itseä tai kertoo jotakin valitsijastaan. Sen jälkeen jokainen kertoo vuorotelleen nimensä ja miksi on valinnut juuri kyseisen kortin.

Muunnelma

Samalla harjoituksella voidaan myös kerätä palautetta ryhmäkerrasta, kurssista tms. Tällöin ryhmäläisiä kehotetaan valitsemaan sellainen kortti, joka  kuvaa kokemuksia, tunteita tai tunnelmia liittyen ryhmään, käsiteltäviin asioihin tms."

Lähde:
Hyppönen, Merja & Linnossuo Outi (2004). Zip, zap ja boing: Leikkejä ja muita toiminnallisia menetelmiä. 2. painos. Helsinki: Lasten keskus. 

Hämähäkinverkko: palautteen anto

Tavoitteet: positiivisen ja negatiivisen palautteen anto

Ryhmän koko: 5–8 henkilöä

Aika: 30 min

Välineet: kaksi eriväristä lankakerää

”Ryhmä asettuu piiriin tai pöydän ympärislle tasavälein. Yksi ryhmäläinen sitoo langan pään sormeensa ja heittää kerän eteenpäin ja samalla kertoo jonkin positiivisen tai negatiivisen asian yhdessä koetusta tilanteesta. Lienee parempi aloittaa huonoista puolista. Lankakerää heitellään ryhmässä jäseneltä toiselle satunnaisessa järjestyksessä, kukin keitoon vuorollaan langan sormensa ympärille ja näin langasta muotoutuu verkko. Sopivaksi katsomallaan hetkellä ohjaaja vaihtaa palautelangan väriä.”

Lähde:
Hyppönen, Merja & Linnossuo Outi (2004). Zip, zap ja boing: Leikkejä ja muita toiminnallisia menetelmiä. 2. painos. Helsinki: Lasten keskus.