Tavoitteet:
Harjoitus
auttaa näkemään, että jokaisen ympärillä on paljon ihmisiä ja jokainen on
tekemisissä monen
kanssa. Se auttaa näkemään, että kontakteja on sekä toisiin nuoriin että
aikuisiin.
Tarvikkeet:
Paperia
ja kyniä.
"Harjoitus aloitetaan
sillä, että jokainen pohtii rauhassa itsekseen niitä ihmisiä, joiden kanssa on
tekemisissä. Keitä tapaan
päivittäin, keitä viikoittain, keitä harvemmin? Harjoituksen yhteydessä voi
myös miettiä
satunnaisesti viimeisen viikon aikana kohdattuja ihmisiä, hammaslääkäri,
bussikuski…
Tämän jälkeen jokainen
oppilas piirtää omista ihmissuhteistaan ihmissuhdepuun, johon hän piirtää
itsensä puun rungoksi.
Harjoituksen yhteydessä mietitään, ketkä ovat läheisempiä ja kirjataan heidät
lähemmäs runkoa. Harjoitus
voidaan purkaa keskustelemalla, mikä tekee ihmisestä läheisen, miksi joku
kirjataan lähemmäs ja toinen
kauemmas. Puun sijaan voidaan myös piirtää esim. hämähäkin seitti ja ihmiset lähemmäs tai
kauemmas seitin keskustasta sen mukaan, miten läheisiä he ovat.
Kun jokainen
osallistuja on saanut kaikki ihmiset lisättyä paperiinsa, ryhdytään täyttämään
ohjaajan
taululle tekemään
puuhun tai seittiin yhtä ryhmän yhteistä verkostoa. Osallistujat voivat kertoa,
keitä
ihmisiä ovat viikon aikana
tavanneet. Yhteiseen malliin ne voidaan nimetä yläotsikoittain, esimerkiksi
opettajat,
vanhemmat, kaverit.
Kun yhteinen
verkkomalli on valmis, keskustellaan siitä, kuinka paljon meillä
todellisuudessa on ihmisiä lähellämme. Osa
kohtaamisista on merkittävämpiä kuin toiset, osa pidempiä ja osa lyhyempiä.
Yksinäiseksi itsensä
kokeva ihminen ei usein hahmota kaikkia niitä myönteisiä kontakteja, joita
jokaiselle kertyy. Joku voi
tuntea, ettei kukaan välitä hänestä. Verkostosta kuitenkin huomaa, että on paljon ihmisiä, jotka ovat
olemassa juuri Sinua varten.
Harjoituksen
yhteydessä voidaan myös keskustella yleisellä tasolla tai pienissä ryhmissä
tärkeistä ihmisistä ja eritoten
tärkeistä aikuisista ja heidän roolistaan. Omien vanhempien ohella opettaja,
nuorisotyöntekijä, kummitäti tai -setä,
naapuri jne. voivat olla nuoren tärkeitä aikuisia. Nuorilla on tarve
keskustella omista arvoistaan,
arvostuksistaan ja näkemyksistään. On tärkeää, että jokaisella nuorella on aikuinen, jonka
kanssa keskustella näistä asioista. Kuka on elämäni tärkein ihminen? Kuinka
kauan olen tuntenut hänet?
Mitä tunnen, kun olen hänen kanssaan? Miksi hän on minulle tärkeä? Mitkä ovat kolme asiaa,
joita teen hänen kanssaan?
Harjoitus osoittaa
myös, kuinka merkittäviä sosiaaliset taidot ovat. Sitä miellyttävämpiä
kohtaamiset
ovat, mitä paremmin
meillä on vuorovaikutustaidot hallussa. Tämä harjoitus on hedelmällinen myös,
jos harjoitusta
ohjaava aikuinen täyttää oman puunsa tai seittinsä. Tämän jälkeen voidaan
verrata ohjaajan ja nuorten verkostoa.
Miten kontaktit poikkeavat toisistaan? Osallistujat voivat hahmotella
myös tulevaisuuden
verkkoaan: keitä ihmisiä heillä on lähitulevaisuudessakin seitissään?
http://www.mentalhealthpromotion.net/resources/m-oon-jees.pdf